Muruja rintojen alla.

Vauvalehdissä pitäisi olla kannessa joskus nainen, jonka vatsa on levinnyt joka ilmansuuntaan, iho näppyläinen napaan saakka ja se itse napa tunkemassa tietänsä paidan läpi. Jalat turvoksissa ja verhottuina vanhoihin kumisaappaisiin, niihin ainoihin kenkiin jotka menevät enää jalkaan. Eihän se nättiä olisi, mutta toisi lohtua niihin hetkiin kun tajuaa, että on asioita joiden edessä on joutunut nöyrtymään vaikka vakaasti muuta päättikin.

Vähän hävettääkin myöntää, että aikuistenoikeasti kuvittelin kuuluvani siihen armoitettuun sakkiin joka pikkusievä pömppö pystyssä kipittää korkkareilla vielä synnytyssaliinkin ja hallitsee painonnousunsa siinä missä kaiken muunkin. Totuus on, että vartalo on antanut periksi joka suunnasta ja se on yksi tasapaksu pötkylä. Edestä katsottuna siinä ei ole minkäälaista mutkaa sitten kaulan jälkeen. Sivusta profiili on kuin Kippari Kallen Olgalla. Muhkeutuneet muodot ovat tuoneet mukanaan ihan uudenlaisia ongelmia; keksin ja näkkärin murut tippuvat kaula-aukosta rintavakoon ja hiertävät siellä ilkeästi. Painonnousu pakottaa kantapäissäkin ja napa täytyy varmaan köyttää ilmastointiteipillä paikoilleen. Mitä sitten kun varpaankynsiä ei pysty enää lakkaamaan? Kai siihen on joku patentti olemassa, muukin kuin pedikyyri?! Varpaankynteni ovat aina lakassa, ovat olleet lähes kaksikymmentä vuotta. Ilman kirkkaanpunaista lakkaa varpaissa olen ihan alasti. Onneton.

Leoparditrikoisiin ja pinkeisiin nahkalippiksiin pukeutuneiden babushkojen maassa mikään ei oikeastaan herätä paikallisissa ihmetystä. No, ehkä matalakantaiset kävelykengät...sana kävelykenkä yleensä ja tekoturkikset, mutta noin yleisesti ottaen ei se paikallinen ole joka arvostelee tädin ylikireää villamekkoa ja paljetein verhottua lippistä, jonka kruunaa vetelänä roikkuva minkin raato. Todennäköisesti tekotimantit silminä.
Ehkä myös minä sain varmaan anteeksi viuhahdukseni ulkona käytännössä melkein ilman housuja. Näin käy jos yrittämällä yrittää ja vetääkin jalkaan ohuita sukkahousuja muistuttavat leggarit, niiden päälle villatunikan jonka kuvittelee edelleen yltävän samoihin mittoihin vaikka sitä venyttää edestä isot tissit, vatsa ja takapuoli. Ja alla on vielä kirkkaanpinkit alushousut. Eikä tarkista pötkylää peilistä.Takapuolen viuhahtelu ei ollut miehestä yhtään niin noloa, kuin se jos alla olisi ollut farkut...silloin kun kuulemma näyttää ehkä vähän paksulta. Sympatiapisteitä on muutenkin turha kerjätä; viime viikkoinen hellittelynimeni oli pierevä valas.

Jotta edes joku perheessä näyttäisi tyylikkäältä, uskaltauduin ostamaan vaaleanpunaiset, valkopilkulliset ugg-tossut kokoa nolla sekä harmaan tweed mekon. Kokoa 56cm.