Parempi pyy pivossa ja niin edelleen.

Onnistuin tekemään vajaan viikon mittaisen pikareissun Suomeen pelkillä käsimatkatavaroilla. Nyt vasta tajuan, miten mukavaa ja kätevääkin matkustaminen voi olla kun pakkaa vain välttämättömimmän tai ei sitäkään. Tai ehkä ei ollut muuta vaihtoehtoa, sillä vaatteissa ei ole paljon mistä valita. Moskovan hinnoilla olen jättänyt telttojen oston vähemmälle, tosin olen muuten bongannut mammakauppojen hyllyiltä mitä mielenkiintoisimpia tavaroita kuten alusvaatteet, jotka torjuvat tietokoneista ja kännyköistä tulevaa säteilyä. Söpöä stringi mallia tietysti, sellaisia mahan yli kainlaloiden alle mattinykästyyliin vedettäviä pöksyjä en löytänyt mistään.

Ollisi minulla yksi vaatekappale, jota käyttäisin mielihyvin; uusi juhlamekko mallia valas, jonka hankin kaikkia niitä kolmia häitä varten joihin meidät on kutsuttu ja joihin en yksiinkään pääse. Ensimmäiset meni ohi, kun olin Suomessa juoksemassa eri virastojen väliä ja tirkistelemässä masuasukkia ultrassa. Toiset eivät ole sen kauempana kuin Malediiveilla ja inhimillisen hintainen kahdeksantoistatuntia kestävä lento voi olla ehkä liikaa jo nyt palikaksi turpoaville jaloille. Kolmansiin haluaisin niiiiiiin kovasti, mutta joulukuun lopulla minua ei kukaan Aasiaan lentävä lentoyhtiö varmaan enää huoli koneeseen. Mikäli edes mahtuisin. Ketuttaa. Miestä ei maatuskan mallisen avecin puuttuminen haittaa vaan suunta käy joulukuussa kohti lämpöä.

Olen ihminen, joka tekee listoja, kirjoittaa asioita ylös ja säilöö kaiken varmuuden vuoksi. Käsilaukusta löytyy aina vähintään neljä huulikiiltoa, muovilusikka, nenäliinoja, laastaria, särkylääkettä, saippuaa jne. (yleensä myös pikkuhousunsuoja, joka on passin tai lompakon välissä ja tipahtelee milloin mihinkin. Sille pitäisi kehittää joku parempi paikka.) Ostaa aina asian ehdottomasti ennen kuin se loppuu ja valmistautuu huolella. Miksei siis myös synnytykseen. Niinpä olen ottanut asioista selvää ja tehnyt listaa. Tiedostaen tietysti, että h-hetken kulku voi olla jotain ihan muuta kuin alunperin suunnitteli.

Sisareni väittävät että kärsin Frendien Monica syndroomasta ja yritän liikaa hallita asioita. Että suorastaan nautin siitä. Mielestäni olen päässyt todella paljon oireilustani eroon viime vuosina ja kengät voivat huoletta olla vähän vinksinvonksin lattialla...niin kauan kuin ovat eteisessä. Ja suorassa. Ja mielellään vierekkäin. Vieraatkin voivat nykyään ratustella keksiä sohvalla ilman, että emäntä kuljettaa leuan alla serviettiä. Hääkansiota en sentään kaasoilleni tehnyt, mitä nyt kolmen aanelosen mittaisen aikataulun kaikkine yksityiskohtineen ja jokaiselle henkilökohtaisen listan mistä kukin huolehtii. (nyt kun sen kirjoittaa tähän, niin ärsyttäisi minuakin!!)

Mutta siis synnytykseen liittyviä toiveita ja ajatuksia olen listannut ylös, pohtinut kivunlievitysvaihtoehtoja tai niiden käyttämättä jättämistä tai ylipäätään vaihtoehtoja ulostaa masuasukki perheeseemme jotain muuta kautta. Mies tuumasi, että entäs jos yrität oikein kovasti oksentaa. Niin tai näin, keskimmäinen meistä siskoista joka lupautui tukihenkilökseni, kauppaa nyt pestiään meistä nuorimmaiselle. Menisi sitten kuulemma vaihtarina joskus mieluummin hänen synnytykseensä. Kuvittelin, että panostani valmisteluihin arvostettaisiin. Ehkä muistiinpanoni ja kansioni olisi ollut hyödyksi myös tuleville synnyttäjille lähipiirissä...Miehelle, joka on tilanteessa mukana varmaan niin kauan kuin luontevalta tuntuu, en edes viitsi selostaa. Tässä kohtaa voi palata hänen neuvoonsa oksentaa vauva ulos.

Netissä pyöriminen ja synnytystarinoiden lukeminen on kuulemma pahinta, mitä tässä tilassa voi itselleen tehdä, mutta miten minä muuten tietäisin kaikesta mitä ei kerrota yleisesti kuten babycare tens-vekottimesta, pystysynnytyksestä tai siitä, että välilihan repeämät ovat yleensä seurausta siitä, että synnytystä kiirehditään, yleensä turhaan. Netti on neurootikon paras ystävä.