Kohtalotoverit.

Tilasin yoox.comista nämä saappaat, niin ihanan sirot ja tuoksuvat, aah, uudelta nah(k)alta*. Ne oikein huutavat seurakseen polvipituista asun-moskovassa-minun-täytyy-olla tyylikäs-äiti mekkoa. Saappaathan eivät siis mene pohkeen kohdalta kiinni mikä toisaalta oli tarkoituskin sillä jalat ovat a. lihoneet ja b. turvoksissa. Silti c. ketuttaa. Haluaisin liidellä tyylikkäissä nahkasaappaissa sen sijaan, että laahustan jo muodottomilla uggeilla joista paikkasin reiän ilmastointiteipillä. Vaikka uggitkin ovat harmaat, ei äitini suostunut lähtemään kanssani edes kauppaan ellen siirrä teippiä kengän sisäpuolelle. Oli niin helppo lätkäistä se vaan siihen varpaan päälle. Helpompaa kuin ostaa alesta jotkut uudet tollokkaat.

Päiviä piristää pienet hauskat yksityiskohdat kuten väärässä paikassa karkaava pieru tai läheltä piti tilanne suihkukopissa. Suihkukopin koko verrattuna vatsan pituuteen on sitä luokkaa, että mikäli teen vääränlaisen käännöksen, osuu vatsa lasiin ja nihkeästi vinkuen ja litistyneenä se vielä mahtuu kääntymään. Kyykistyminen on hankalaa ja sen kunniaksi varmaan kierrätänkin kaikki lattian kautta. Sormissa ei tahdo pysyä mikään ja kyykistelen tuon tuostakin. Myös suihkukopissa ja eilen huomasin, että seinät olivat täynnä vaahtoisia takapuolen jälkiä. Hetken ajan hykertelin jättäväni käyntikortit esille ja seuraan, mitä sisko ja sen mies tuumaavat...

Marakatti riehuu vatsassa minkä mahtuu ja oikeasti, se näyttää pelottavalta. Nahka on jo niin ohut, että voi erottaa eri jäsenten tökkivän sitä milloin mistäkin kulmasta. Yöllä kääntyessä tuin vatsaa ja tajutsin samalla piteleväni kädessä sääriluuta tai jotain vastaavaa. Laittaisin kuvia, mutta kamera tulee vasta miehen mukana ja kännykässä ei ole tarvittavia piuhoja.

Olimme saaneet Moskovan kotiin vihdoinkin viime vuoden tammikuussa tilaamamme pöydän, tuolit ja astiat. Silloin ei tarvinnut miettiä kolmannen asukin tavaroita ja ehkä saatoin innostuneena tilata astioitakin vähän reilummin. Päädyimme myös kompromissiin ja pöydän seuraksi tilattiin kolme ruskeaa ja kolme valkoista nahkatuolia. Meillä on siellä kuulemma nyt pieni sijoitteluongelma astioiden suhteen mutta jos tavarat olisivat tulleet hei ajoissa, niin olisin itse ollut niitä siellä purkamassa. Ja valkoisia nahkatuoleja halusi nimenomaan mies.

Talon asukkaiden koiralla on pallien pakotusta kun naapurin terrierillä on juoksuaika. Kolmatta päivää vieressä tai oven takana vinkunut koira on monesti päivisin ainoaa juttuseuraa, joten huomautin ystävällisesti ettei tässä kuule muutkaan ole ihan äskettäin saaneet enkä minä silti istu ikkunan alla vinkumassa. Että tyydytään vaan kohtaloomme. Siinä sitten söimme vierekkäin jacky-makupalat ja kylmiä nakkeja, me kaksi kohtalotoveria.

* Nahkalta vai nahalta? Oikosulku.