Seikkailunhaluinen sisäelin.

Henkisesti ja vähän jo fyysisestikin olen valmistautunut palaamaan kotiin. Tai siis Moskovaan. Eri asia tuntuuko se paluuhetkellä kodilta. Paperihässäkkä on taas nytkähtänyt piirun verran eteenpäin ja kutsu on saapunut. Siis onhan se ihan selvää, että jos isällä on työviisumi js äidillä perheviisumi niin eihän sitä kuuden viikon ikäiselle vauvalle voi myöntää viisumia ilman, että joku tärkeä ja iso taho kutsuu erikseen myös vauvan asumaan Venäjälle perheensä luo. Ja nyt tämä kutsu siis on täällä. Enää meiltä puuttuu se viisumi.

Odotellessa on haalittu matkalaukun täytteeksi kaikenmoisia tippoja, suppoja ja rasvoja, kaikkea apteekin hyllyistä hyviksi todettuja purnukoita. Varmaan vastaavia on Venäjälläkin ja jos ei niin aina voi noudattaa babushkojen neuvoja ja sutia sinappia sieraimeen tai laittaa hapankaalia korvantaakse, mutta meillä vannotaan Gefilus-tippojen, bepanthenin ja Ainun tuttipullojen nimeen.

Pullosta tuli tissitakiaiselle pakollinen paha kun äidin antibiottikuuri kävi mahaan, niin että bodyt olivat kakassa kauluksia myöten aina vartin välein. Ensin hätäilin, etten ikinä liikahda mihinkään ilman Marakattia joka sylki tutin kilometrien päähän ja vilkaisi tuttipulloakin niin halveksuvasti, ettei edes isä kehdannut tuoda sitä metriä lähemmän lastaan. Viime yönä sitten nieleskelin kyyneleitä, kun Marakatti ahneesti söi nannia pullosta eikä notkunutkaan unisena tissin kupeessa. Olenko nyt vain joku? Yksi muiden aikuisten seassa, joka voi tökätä tuttipullon suuhun nälän tullessa? Byäääh.

Antibiooteilla yritetään hoitaa kuntoon karannutta virtsarakkoa. Se alkoi ykskaks varoittamatta kurkistella ulos paikasta, jonne se ei todellakaan kuulu. Synnytys oli kuulemma sivullisten mukaan nopea ja helppokin, epiduraalin aiheuttamasta kokovartalopuudutuksesta huolimatta eikä tikkauksiakaan tarvittu vähäpätöisiin nirhaumiin. Istua kärsi jo samana iltana ja komplikaatiosta huolimatta jalatkin kantoivat jo saman vuorokauden sisällä. Vauva terve ja kaikki hyvin. Sitten virtsarakko ottaa ja karkaa omille seikkailuilleen. Viduddaa. Vaikka kai sen jollakin narulla saa kursittua paikoilleen jos jumppaaminen ei auta.

Lapsen syntymä voi olla jollekin luonnollinen tapahtuma, me sen sijaan hämmästelemme aikaansannostamme edelleen mutta että synnytyskö luonnollista? Selittäkää olkaa hyvä. Jos olisin kuusi viikkoa sitten tiennyt taksia yön kähmässä odotellessa, mitä edessä on, olisin kiittänyt vähemmän kohteliaasti ja karannut.