Viime viikot olen useasti ajatellut kirjoittaa ja jopa pari kertaa koneen sitä varten avannutkin. Kerran myös jotain kirjoittanut ja tämänkin tekstin alun jo eilen kesken jättänyt ja tallentanut.
Miten te muut lapselliset kerkeätte oikeasti tekemään ikinä mitään? Marakatti on ajastettu nukkumaan maksimissaan tasan 30 minuuttia niin vaunuissa kuin keinussakin. Vieressä voi vierähtää niukinnaukin jopa tuntikin, mutta sehän tarkoittaa siis sitä, että minä voin korkeintaan hyödyntää sen ajan nukkumalla itsekin. Pikku pätkiä torkkuva tyttö on jo kuuden aikaan illasta valmis paketti pyjamaan ja seitsämältä nyhjätään jo sängyssä tissin kimpussa, pahimmillaan jo sikiunessa. Niin sitä jaksaakin aloittaa viserryksen viiden aikaan aamulla. Miten elämään saisi jonkinlaista järkevää rytmiä????
Babushkat piipahtivat Marakattia ihastelemassa ja parin päivän pikavierailu sujui ihan jees. Miehen ohjeistamat (lue pelottelemat) mummot eivät sen kummemmin puuttuneet mihinkään vaan keskittyivät hyyssäämään Marakattia kainaloissaan. Vierailu kruunattiin viimeisenä päivänä ruokamyrkytyksellä. Babushkat olivat sitten ostaneet vihannesten lisäksi myös smetanan läheiseltä torilta ja arvata saattaa millaisissa oloissa maitotuotteet siellä muhivat. Joku joka näyttää hämärästi ehkä kylmäkaapilta ei ole toiminut enää vuosiin ja juustot todennäköisesti kävelevät iltaisin itse auton takakonttiin.
Miestä öklötti ja vatsa kurnahti ympäri, anopilla oli ehkä hiukan heikko olo, iso babushkan suolisto ei ollut moksiskaan ja minä tein kuolemaa. 24 tuntia kitumista. Jäseniä särki, vatsa sekaisin ja sitä kouristi, maailman kamalin etova olo joka alkoi helpottamaan vasta kun puolen vuorokauden päästä aloin oksentamaan. Ja tämä kaikki siis äitienpäivänä. Minun ensimmäisenä. Mummot eivät ihan heti kokkaa meillä.
Viime viikkoihin on myös mahtunut vappu, ehkä pääsiäinenkin ja ainakin voitonpäivä. Ovella seisoneet miliisit, jotka etsivät niitä tyhmänrohkeita, jotka olivat heitelleet tankkeja parvekkeelta kananmunilla. Syylliset löytyivät vastapäisestä asunnosta. Olemme myös joutuneet itse inhottavan hyökkäyksen uhriksi ja tuhriutuneet pulun paskaan. Vaunut, vaatteet, kaikki. Tuon yhden ilkeän pulun ansioista haaveilen litsaavani kaikki tielle osuvat pulut litteiksi vaunujen renkailla. Läts vaan. Pulleat paskiaiset työntyvät muutenkin liian lähelle vaunuja siementen toivossa.
Sen lisäksi haaveilen satuttavani parvekkeen alle pesinyttä urpoa, joka kiduttaa meitä illat laulamalla ja soittamalla samaa saa***** biisiä kitarisat heiluen. Tyyppi ei osaa laulaa eikä soittaa, kunhan kiusaa maailmaa olutrahan toivossa. Vain Venäjällä saa viddu keskustassa vetää sähköt kajareihinsa kerrostalon uumenista ja raiskata samaa biisiä tunnista toiseen puoleen yöhön. Alan seota pikkuhiljaa. Pakenemme kesäksi ja toivottavasti muutamme uuteen asuntoon heti elokuussa. Voin muuten joutua ongelmiin. Illalla yritin etsiä sopivaa kenkää heitettäväksi, mutta en raskinut luopua yhdestäkään.
Miten te muut lapselliset kerkeätte oikeasti tekemään ikinä mitään? Marakatti on ajastettu nukkumaan maksimissaan tasan 30 minuuttia niin vaunuissa kuin keinussakin. Vieressä voi vierähtää niukinnaukin jopa tuntikin, mutta sehän tarkoittaa siis sitä, että minä voin korkeintaan hyödyntää sen ajan nukkumalla itsekin. Pikku pätkiä torkkuva tyttö on jo kuuden aikaan illasta valmis paketti pyjamaan ja seitsämältä nyhjätään jo sängyssä tissin kimpussa, pahimmillaan jo sikiunessa. Niin sitä jaksaakin aloittaa viserryksen viiden aikaan aamulla. Miten elämään saisi jonkinlaista järkevää rytmiä????
Babushkat piipahtivat Marakattia ihastelemassa ja parin päivän pikavierailu sujui ihan jees. Miehen ohjeistamat (lue pelottelemat) mummot eivät sen kummemmin puuttuneet mihinkään vaan keskittyivät hyyssäämään Marakattia kainaloissaan. Vierailu kruunattiin viimeisenä päivänä ruokamyrkytyksellä. Babushkat olivat sitten ostaneet vihannesten lisäksi myös smetanan läheiseltä torilta ja arvata saattaa millaisissa oloissa maitotuotteet siellä muhivat. Joku joka näyttää hämärästi ehkä kylmäkaapilta ei ole toiminut enää vuosiin ja juustot todennäköisesti kävelevät iltaisin itse auton takakonttiin.
Miestä öklötti ja vatsa kurnahti ympäri, anopilla oli ehkä hiukan heikko olo, iso babushkan suolisto ei ollut moksiskaan ja minä tein kuolemaa. 24 tuntia kitumista. Jäseniä särki, vatsa sekaisin ja sitä kouristi, maailman kamalin etova olo joka alkoi helpottamaan vasta kun puolen vuorokauden päästä aloin oksentamaan. Ja tämä kaikki siis äitienpäivänä. Minun ensimmäisenä. Mummot eivät ihan heti kokkaa meillä.
Viime viikkoihin on myös mahtunut vappu, ehkä pääsiäinenkin ja ainakin voitonpäivä. Ovella seisoneet miliisit, jotka etsivät niitä tyhmänrohkeita, jotka olivat heitelleet tankkeja parvekkeelta kananmunilla. Syylliset löytyivät vastapäisestä asunnosta. Olemme myös joutuneet itse inhottavan hyökkäyksen uhriksi ja tuhriutuneet pulun paskaan. Vaunut, vaatteet, kaikki. Tuon yhden ilkeän pulun ansioista haaveilen litsaavani kaikki tielle osuvat pulut litteiksi vaunujen renkailla. Läts vaan. Pulleat paskiaiset työntyvät muutenkin liian lähelle vaunuja siementen toivossa.
Sen lisäksi haaveilen satuttavani parvekkeen alle pesinyttä urpoa, joka kiduttaa meitä illat laulamalla ja soittamalla samaa saa***** biisiä kitarisat heiluen. Tyyppi ei osaa laulaa eikä soittaa, kunhan kiusaa maailmaa olutrahan toivossa. Vain Venäjällä saa viddu keskustassa vetää sähköt kajareihinsa kerrostalon uumenista ja raiskata samaa biisiä tunnista toiseen puoleen yöhön. Alan seota pikkuhiljaa. Pakenemme kesäksi ja toivottavasti muutamme uuteen asuntoon heti elokuussa. Voin muuten joutua ongelmiin. Illalla yritin etsiä sopivaa kenkää heitettäväksi, mutta en raskinut luopua yhdestäkään.
:) En voi muutakuin nauraa! Kaikki kertomuksesi kuulostavat niin tutuilta. Meillä oli onneksi sellainen Njanja, joka teki ruokaa vain kuopukselle. Jouduin kyllä pariin otteeseen sanomaan, että hei ei makaronien päälle tarvi ripotella sokeria! Mahataudeilta onneksi säästyttiin, me pystyttiin ostamaan Valion maitotuotteita koululta jne. Minä olisi varmaan jo heittänyt jollain (omena??) sitä soittajaa. Kerran löin nyrkillä yhden Ladan konepellille, kun siinä ei vissiin ollut jarruja vaan se hiissas autoaan koko ajan suojatielle, kun yritimme ylittää raittaiden kanssa tietä. Mutta mitä ne siitä reagoivat? Ei yhtään mitään :D
VastaaPoistaVoi apua. Onneksi kesä tulee ja pääsette Suomeen hermolomalle. Kannatan. Ota omena ja viskaa suomalaisella pesäpallokädellä menemään:) Kyllä se marakatti siitä kasvaa ja joku päivä se ei edes huoli sun tissejäs vaikka kuinka tarjoat;) Voimia!!!!!
VastaaPoistaSanattomana vain nauran täällä.. :D
VastaaPoistaO-ou, tiedän tunteen, ikinä ei mitään saa tehdä rauhassa loppuun ja aina joutuu tekemään pienimmän aikataulujen ja mieltymysten mukaan. Ei hätää! Yksivuotiaana jo helpottaa ja lapsen ollessa kaksivuotias, voi joskus saada jopa tunnin tai parhaassa tapauksessa kaksi aikaa tehdä jotakin, mitä on suunnitellut viimeisen kuukauden tekevänsä. Tsemppiä! :))
VastaaPoistaP.s. olisiko mätä tomaatti tai muu ehdottoman ylikypsä kasvikunnantuote omenaa sopivampi vaimennusvaihtoehto ;)
Kiitos kommenteista ja hyvistä vinkeistä:) Päädyimme kuitenkin kiltisti soittamaan miliisille pari kertaa, nyt tilanne on ollut siedettävä muutaman illan! Tosin otan hedelmät ja vihannekset harkintaan, mikäli tilanne palaa ennalleen...
VastaaPoista