Riidankylväjä

Selkeästi havaittavien, ulkoisten muutosten lisäksi olen joutunut toteamaan, ettei henkinen tasapainoni ole enää sitä luokkaa kuin ajalla ennen neljää raskaustestiä. Koskaan se ei ole kovin vakaalla pohjalla ollutkaan, mutta nyt sen voisi luokitella ehkä jokseenkin nyrjähtäneeksi.

Miestä hämmästyttää eniten kykyni liikuttua täysin mielivaltaisesti ja ennalta arvaamatta. Shangri la-hotelliketjun mainos talviseen yöhön eksyneestä pojasta ei näköjään onneksi enää pyöri televisiossa. Itse nautin eniten marttyyriliikutuksesta, jonka yleensä laukaisee epäreilu tai muuten anteeksiantamaton käytös Hapankaalin puolelta. Alahuuli alkaa väpättämään dramaattisesti ja suuret kyyneleet vierivät poskille ja tipahtelevat leuan päästä lattialle kastellen sukatkin. Tukahdutettu nyyhkäisy viiltää miehen syyllisyydentuntoa ja hämmästellen tilanteen saamaa käännettä, hän tulee halaamaan ja joskus jopa pyytää anteeksi tietämättään oikeastaan mitä. Hellä ja sympaattinen ele hivelee kaltoinkohdeltua ja itku yleensä hetkeksi yltyy tässä vaiheessa.

Sama ilmiö on tapahtunut myös lastentarvikeliikkeen sovituskopissa, kun talvitakkiongelman kanssa painineelle pallomahalle tuli tekstiviesti äidiltä, joka kehotti hemmottelemaan uuden takin lisäksi vielä lämpimällä kaulaliinalla ja pipollakin, äidin laskuun. Onneksi alan liikkeessä on varmaan nähty monenlaista, sillä sovituskopissa toppatakkiin ahtautunut niiskuttava tuleva äiti olisi voitu muualla kyseenalaistaa kyvyistään tulevassa roolissaan. Ystävällisyys herkistymisen huipulla on todettu kyynelkanaville erittäin tuhoisaksi.

Häveliäisyys vähenee sitä mukaan kun suorasukaisuus kasvaa. Kun kusella joutuu ravaamaan yötä päivää vartin välein, on oppinut röyhkesti vain marssimaan lähimpään vessaan, oli se sitten missä tahansa; lenkkipolun varrella tai hienossa ravintolassa. Vatsan turvin voisin todennäköisesti lirauttaa vaikka kadulle ja miliisikin vain tulisi taputtelemaan vatsaa.

Itse oudoksun eniten sisäistä tarvettani kiistellä jonkun kanssa koko ajan. Leikittelen mielikuvilla, joissa vänkään jo lapsia tehneille tuttavilleni vastaan heidän viljellessä, kyllä joskus tarpeeseenkin tulevia, vinkkejä ja neuvoja tulevan käärön varalle. Etkö sinä tee soseita itse? Eikö teillä viikon ikäistä kääröä kiikuteta jo kielitunneille tai venäläiseen balettiin? Mihin yliopistoon te meinaatte muksunne ilmoittaa, alkaa olla kiire jo? Juu, en tee. Meillä syödään pakastepitsaa ja valmiita soseita. Ei, meillä harrastaa vain äiti jottei nuppi kärähdä. Lapsi tuskin traumatisoituu ellei pääse ensimmäisen kuukauden aikana lukemaan Tolstoita kirjallisuuspiirissä. Ja kyllä, emäntäkoulua olemme kovasti miettineet. Siis olipa kääryle tyttö tai poika. (Millään tavalla emäntäkoulua aliarvioimatta)
Ja kuitenkin suunnittelen kovasti surauttavani vauvalle soseet terveellisesti sauvasekoittimella...

On myös näytelmä, jossa otan yhteen anopin kanssa venäläisistä perinteistä ja kääryleen tulevasta uskonnosta. Tai sen puuttumisesta. Loukkaannun pääni sisällä myös Hapankaalille, joka myöhästyy synnytyksestä ja alan pitämään vuoden mykkäkoulua. Kommunikoin vain tunkemalla kakkaisen kääryleen aina hänen syliinsä. Hyvä, etten ole jo ääneen huutanut, että kiitos vaan, missasit sitten ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen lapsesi syntymän.

Mielikuvatappeleminen täysin keksityistä asioista etukäteen täysin viattomien ihmisten kanssa on ehkä piirre jota ymmärrän itsessäni vähiten. Onko sisälläni hautunut kaikki vuodet agressiivinen riitapukari, joka nyt hormoonien saattelemana nousee pintaan vai nautinko vain jotenkin kierosti kinastelusta tiettyjen ihmisten kanssa. Huolestunut olen joka tapauksessa, en usko että tämä piirre on ainakaan plussaa tiellä kohti äitiyttä.

Mielikuvitusriitelyn sijaan olisi tietysti paljon rakentavampaa harjoittaa mielikuvia tulevasta, hengitellä syvään ja yrittää tavoitella tuota paljon puhuttua seesteistä raskausaikaa ja pitkää pinnaa vielä kun kerkeää, mutta ehkä olen vain jotenkin lost cause. Toivon kovasti, ettei vauva synny äitinsä vuoksi nyrkit pystyssä valmiina haastamaan vanhempansa joka asiassa. Mehän tilasimme kovin kiltin ja rauhallisen vauvan.