Tohtori suoraan hanurista.

Erinäisistä syistä johtuen jouduin käymään kontrolliultrassa täällä Moskovassa. Ranskalainen pimperoguru oli tuttu jo viime vuodelta, joten en osannut ollenkaan odottaa, että setä on tällä kertaa suorastaan vittumainen. Ehkä vuosikymmenet tuheroiden tuijottelua tulee jo uniinkin, mutta ei todellakaan ole minun ongelmani jos on ylibuukattu, hoitsut huolimattomia eikä asiakaskaan satu olemaan mikään vakkari vaan kehtaa ilmestyä vastaanotolle ensimmäistä kertaa lähes raskauden puolivälissä. Siis raskauden seuranta Suomessa?? Voi apua. Hyvä ettei tohtori painellut jo käytävällä unohtaen minut istumaan katon rajaan hinatulle tuolille kaapu harteilla ja perse paljaana. Ja siitä että kettumainen pappa sorkkii alapäätäsi sai vielä maksaa ihan suolaisen hinnan. Jäi pahamieli ja teksi mieli tehdä tuherotohtorista valitus.

Tässä parin päivän ajan olemme ystävättäreni kanssa tehneet tiliä siitä, miten raskaana oleminen eroaa Suomessa ja Venäjällä. Täällä kun vauvamaha tuntuu jotenkin sulattavan ne kaikkein kovanaamaisimmatkin babushkat eikä kukaan vahingossakaan tönäise oli tungos millainen tahansa. Mummot hymyilevät suu leveänä ja kuten lihatiskin tuttu myyjä, ei siitä hymystä ja nyökyttelystä meinannut tulla loppua. Kaikki vähintäänkin katsovat vatsaa ja ääripäät kuten eräs nuorehko vastaantullut mies, kurottavat kätensä koskettaakseen sitä ja kysyvät ohimennen onko tulokas tyttö vai poika. Suomessa miestä olisi varmaan huitaissut käsilaukulla ja voinut syyttää vähintään häirinnästä, mutta täällä...

...tuntuu, että niitä lapsia nyt vaan täytyy hankkia ja kun siihen siunattuun tilaan viimein on päästy, niin kaikista se on yhtä mukavaa. Tähän saakka olen saanut selitellä vieraillekin ihmisille miksi olemme olleet lapsettomia ja kuulla kehoituksia milloin mistäkin, että kyllähän niitä lapsia pitää tehdä. Miksi kysyn minä? Tietysti tässä vaiheessa kysymys on kohdallani vähän arveluttava, mutta noin yleismaailmallisesti minusta hyvinkin järkevä kysymys. Mikä kenenkin motiivi on, mutta ei niitä kuulkaa täydy tehdä. Varsinkin kulttuurissa jossa sen perinteisen perinteen mukaan isoisoäidit ja isoäidit suureksi osaksi hoitavat ja kasvattavat lapsenlapsiaan, niin en ymmärrä tätä alkuunkaan. Kun muutin Moskovaan, eräs kuntosalin työntekijä aloitti keskustelun kanssani kysymällä, että montako lasta teillä on. Vastaukseen ei yhtään hän vastasi kysymällä että miksi, kyllähän lapsia pitää olla. Missä niin sanotaan.

Ja kyllä, tulokas on meille todellakin tervetullut vaikken ole tuntenut pakottavaa tarvetta sellaista hankkiakaan. Tuskin sitä poiskaan vaihtaisin ja kyllä, metrossa nämä hymyilevät mummotkin ovat ihan ihania kun aina löytyy pakottaville jaloille istumapaikka. Olenkin päättänyt kääryleen tulon jälkeen tunkea tyynyn paidan alle. Tai jos huonosti käy niin tyynylle ei ole tarvetta vatsanahkojen jäädessä roikkumaan housun kauluksen päälle...

Suomessa mahan kanssa sai vyöryä ihan vapaasti eikä herrasmiehet tungeksineet pitämään kaupan ovia auki. (Eikä muuten naisetkaan, täällä jopa teinitytöt antavat metrossa paikkansa mikä on minusta todella ihailtavaa)Toisaalta ei ollut pelkoa, että joku vastaantulija tarttuu vatsaan kiinni hyväksyvästi nyökytellen. Se taas on tullut selväksi, että jos suomalaisia puolituttuja, tuttuja tai lähes ketä vaan on uskominen niin vauvan myötä elämä on sitten siinä. Sitten kun vauva tulee niin ette muuten matkusta mihinkään. Tai jos joskus ehkä matkustattekin niin ette ainakaan kauas ettekä ainakaan kovin usein ja onhan se hei kuulkaa ihan erilaista. Sitten kun vauva tulee niin ette muuten enää nukukaan. Tai et sinä ainakaan. Valvot niin kauan, että järki lähtee. Ja kun se lähtee, niin lähtee mieskin. Ellei ole jo lähtenyt kun seksielämä on enää muisto vaan ja sinulle jää ne raskauskilot siihen perseen ympärille. Koska sitten kun se vauva tulee, niin salillehan sitä ei enää pääse. Toisaalta ravintolassahan sitä ei sitten tule enää käytyä, miten se muka olisi edes mahdollista. Mutta kun ei sitä kerkeä meikatakaan saati hiuksia laittaa niin mihinkäs sitä.

Kertokaa minulle riidankylväjälle, että miksi pelotella noviisia joka muutenkin on ja siis ihan tosissaan huolissaan siitä, että milloin korkkarit seuraavan kerran mahtuvat jalkaan tai säästääkö kasvisöljy välilihaan hierottuna repeämiltä? Onhan sanomattakin selvää, että elämä muuttuu ja paita haisee varmasti välillä Diorin sijaan tissimaidolta kun perheeseen tulee uusi jäsen joka ei kunnioita, ainakaan alkuun, vanhempiensa pinttyneitä ja itsekkääksikin mainittuja tapoja.

Mutta että ihan noin ankeaa. Apua, onko se vai kuvittelinko turhan aikaisin, että selviäisin tästä suhteellisen omana itsenäni, parisuhdekin säilyisi emmekä päätyisi mihinkään epämääräisiin tilastoihin? Kertokaa ihmeessä mikä teidät piti/pitää kasassa silloin kun se järki uhkaa lipua viemäriin ja sana "uni" pitää tarkistaa sanakirjasta!!