Nalle, tuo toissa jouluinen kinkkuvaras, on kehittänyt uuden tradition ja syönyt kahtena jouluna peräkkäin lasten väsäämän piparkakkutalon. Suursyömärin sydäntä ei kouraissut lasten lohduton itku viime vuodelta vaan tänä vuonna ovela ahmatti oli kaikessa hiljaisuudessa nostanut lasitarjottimen (hampaanjäljet reunassa eikä puuttuvia lasinpalasia missään) apupöydältä lattialle ja syönyt talon sekä pumpulit ja kakkupaperin. Uusi talo nostettiin niin korkealle, että epätoivoisinkin syöppö tarvitsee tikkaat.
Joulun jo melkein kolkutellessa ovella, olen lenkkeillessä nauttinut lähestulkoon huolettomista hetkistä ja fiilistellyt tulevalla joulutunnelmalla. Päivisin ei ole tekemisen puute; nitkutan tukisukat jalkaan, kalsarit pinkeäksi kainaloita myöten, toppahaalarit henkseleiden varaan, pinnistän kengät jalkaan ja yritän saada päähän pakkautuneen veren virtaamaan takaisin jäseniin. Huomaan, että vessattaa ja rumba alkaa lähes alusta. Sitten painun ulos, lenkkeilen ja kiertelen kauppoja. Istun kahvilla ja katselen ihmisiä. Mietin milloin mitäkin. Kuten sitä miten pieniä, omituisia asioita ihminen voi inhota. Niinkuin paprikan siemeniä ja puurokattilan pesemistä.
Öisinkin on aikaa tehdä tärkeää ajatustyötä, sillä vessareissut käyvät aina vain pidemmiksi ja hitaimmiksi. Lähinnä siksi, että tyynyjen asettelu vie niin kauan aikaa. Yksi mahan alle, yksi haarojen väliin ja yksi muuten vaan tukemaan omituisessa puoli-kylki asennossa kekottavaa vartaloa. Ylösnoustessa osa sisäelimistä tuntuu vellovan hervottomana pitkin keskivartaloa ja se tekee yllättävän kipeää.
Kipää teki myös viimeisin neuvolakäynti, jossa lääkärin lisäksi odotti innokas harjoittelija. Jotenkin hörökorvainen poika oli niin intopiukean näköinen kiskoessaan kumihanskoja käteen, etten tajunnut edes kieltäytyä kunniasta. Tämän jälkeen suosittelen gynen alulle kyllä paluuta jonkun kumisen barbaran pariin ja opettelemaan muutenkin naisen anatomiasta yhtä sun toista. Tyyppi ei löytänyt kohdunkaulaa eikä oikeastaan mitään muutakaan ja yritti kompensoida tätä repimällä irti sitten kaiken muun minkä uumenistani käsiinsä sai. Lähestulkoon nenä vatsakummussa kiinni hän yritti arvioida miten päin vauva mahassa kellii ja tuli laskeneeksi hänelle ainakin kaksi päätä, pari takamusta ja jäseniäkin yllin kyllin. Parinkymmenen minuutin ropelluksen jälkeen lääkärilläkin alkoi suupieltä kiristää ja hän totesi kohdunkaulan olevan paikoillaan ja vauvalla normaalimäärän jäseniä.
Jouluakin enemmän odotan miestä samoille leveysasteille sillä lähes kolme viikkoa on vierähtänyt satunnaisia lauseita puhelimessa tai tekstiviesteillä vaihdellen. Odotettavissa on todennäköisesti usean viikon reissaamisesta ja aikaeroista rähjääntynyt äksymöksylökäpöksy, sillä viimeisin lento Suomeen oli vielä kuusi tuntia myöhässä ja matkatavarat lähes kaksivuorokautta kateissa. Odotettavissa on siis varmaan pientä sähköä ilmassa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti