Maailman pisin valitusvirsi.

Lyön sitä joka seuraavaksi uskaltaa kommentoida sitä kuinka iso vatsa jo on tai utelee vatsaani taputellen ja typerästi virnuillen miten pian tulokkaalle tehdään leikkikaveri. Vatsa on iso koska siellä on useampi kilo vauvaa kehystettynä turvallisesti lapsiveden lisäksi myös rasvakerroksella. Enkä ole vielä saanut ulos edellistäkään, joten on ylivoimaista aikatauluttaa seuraavaa. Jos sellaisen haluaisi. Eivätkö kaikki lapset syntyisi pareittain, jos jokaisen normaalin tulevaisuuden takaisi se "lyhyellä aikavälillä tehty leikkikaveri"? Sitä paitsi unessani muutama yö sitten hukkasin sen yhdenkin. Äitini keuhkosi hysteerisena miten saatan unohtaa, että minulla ylipäätään on vauva, saati kadottaa sen jonnekin. Käärö löytyi kuitenkin kylppärin lattialta viuhtomasta.

Uskomatonta, että ihmiselle jolla ei ole muuta kuin aikaa, voi tulla kiire. Siivottavat komerot tuntuvat lisääntyvän sitä mukaa kun saan yhden järjestykseen, tavarat hukkuvat jonnekin enkä saa mitään tolkkua ajatuksistani kun yritän järkeistää mitä piti tehdä ennen lähtöä, mitä miehen pitää hoitaa ennen joulua ja mitä hänen vastuulleen jää tammikuulle. Entä mitä piti ottaa mukaan Suomeen, mitä mies voi tuoda perästä. Mitä miehen piti tuoda Suomesta seuraavan kerran tullessaan ja pitkö minun edes mennä minnekään.

Mieliala on muutenkin otollinen ottamaan kaiken irti kaaoksesta pääni sisällä. Olen jo valmiiksi päättänyt että täällä kaikki vauvan kanssa on hermoja raastavaa, työlästä ellei mahdotonta. Osa normaalisti itsestäänselvistä asioista varmaan onkin. Onneksi kaksi lähintä kauppaa, apteekki, pieni puisto ja kahden ystävän asunnot sijaitsevat ison tien tällä puolella sillä en pääse vaunujen kanssa tien yli. Pitäisi mennä ali täpötäysiä tunneleita ja vinksallaan olevia kiviportaita. Tai kiertää jostakin maaseudulta.

Kauempana olevia kohteita varten pitää varmaan kasvattaa kunnon hauikset tai tilata taksi. Sellainen modernimpi jossa olisi turvavyö takanakin. Ja se pitää tilata mielellään puolta päivää ennen lähtöä. Mitenhän muuten paluumatka vaikka neuvolasta, tilaanko toisen taksin samaan aikaan jo hakemaan vai jätänkö taksin odottamaan? Tämän takia ehdin kyllä valvoa öitä myöhemminkin. Entä jos veden tulo reistailee viikon niinkuin nyt. Tulee joko tulikuuma tai jääkylmä ruosteinen noro tai ei ollenkaan. Täytyy laskea miten monta kahdenkymmenen litran vesipulloa tarvitaan täyttämään amme. Tai jos hissi ei toimi ja raput on taas tukittu jollakin ihmeellisellä rakennusroinalla.

Neljäs vuosi täällä ja vauva ovat ilmiselvästi syitä siihen, että Moskova ei enää tunnu kovinkaan kiehtovalta tai masokistisen ekstoottiselta paikalta asua vaan tällä hetkellä lähinnä haasteelliselta ja hankalalta. Toisaalta jos hormoonit käyvät sitä rataa, että Sylvian joululaulu saa itkemään ja seuraavassa sekunnissa rinta tuntuu halkeavan rakkaudesta lähes koko maailmaa kohtaan, on odotettavissa ehkä positiivinen yllätys ja tämä irma lakkaa taas itkemästä kunhan itsesäälin malja läikkyy yli.