Osoite hukassa. Ja vähän muutakin.

Yhdeksän aikuista, kaksi lasta, kolme kissaa, kaksi koiraa ja kaksi hevosta kera ulkosaunan ja tähtitaivaan tekivät joulusta oikean postikorttijoulun. Edes paukkuva pakkanen ja välillä käyttöön joutunut ulkohuussikaan eivät latistaneet tunnelmaa joka tiivistyi tuvassa pukkia odotellessa suorastaan riehakkaaksi. Hevoset tosin pysyttelivät ulkona, kissat sivummalla eikä Nallekaan päässyt syömään kinkkua salaa. Jos joku jotain salaa napsi, niin minä. Juuri joulun alla kohonneiksi todetut sokeriarvot pistivät vahtimaan mitä suuhunsa laittaa...päätin pihistää kaikesta muusta paitsi suklaasta. Ja laatikoista. Ja paistista. Ja juustoista ja lohesta.

Viimeisten viikkojen kunniaksi yritän kovasti ja sormen pää on kuin neulatyyny. Painonnousuni onkin saavuttanut jonkinlaisen huomionarvoisen etapin, sillä olen alkanut kuorsaamaan. Ensin kiistin loukkaantuneena kaiken ja olin oikeasti varma, että mies kiusaa. Sitten aloin itse heräilemään outoon korahdukseen jonka totesin tulevan omasta kurkustani. Tai jostakin kurkun ja nenän välimaastosta. Nyt kuorsaan jo päikkäreillä lepotuolissakin. Kaikenlisäksi olkapäälle valui sylki. Niin kovin naisellista.

Jossakin oppaassa neuvottiin pakkaamaan sairaalalaukku pikkuhiljaa valmiiksi. Laukun olin valinnut jo ajat sitten mutta vaikka pakkaamisesta onkin tullut taitolajini, jonka voisin vaikka ulkoistaa, niin itse sisältö olikin jotenkin ongelmallinen. Vinkeistä ja listoista huolimatta laukussa on nyt kaksi huulikiiltoa ja peili sekä ilkeän näköiset, vatsan läjään kurtistavat alushousut...löytö viime Italian matkalta. Tavarat ovat hujanhajan ja kannan tällä hetkellä mukanani avaimia kolmeen eri asuntoon. Posti taitaa tulla niistä kahteen. Tosin ensi viikosta alkaen siihen kolmanteen.

Paikassa A majailen toistaiseksi, paikkaan B pitäisi siirtyä synnäriltä. Paikasta C on liian pitkä matka. Sairaalakassi täytyy siis olla paikassa A, jossa mies ehkä sitten majailee. Tosin turvakaukalo ja muut vermeet ovat säilössä paikassa B. Välillä hiukan ongelmallisen tilanteen olen ratkaissut tutulla tavalla, shoppailemalla. Koska oma perse on levinnyt ihan uusiin sfääreihin eikä kenkiäkään voi turvotuksen takia ostaa, olen keskittynyt vauvaan. Aina löytyy joku uusi ihmeellinen härpäke tai vaate joka kannattaa haalia turvaan alennusmyynneistä. Miehelle riittää kun selitän sen olevan todella tarpeellinen.