Minun kalenterini mukaan edellisestä postauksesta ei voi olla noin kauan aikaa...toistaalta aika elää meillä ihan omaa elämäänsä. Ja me yritämme pysytellä siinä perässä.
Marakatti on innostunut kännyköistä, kaukosäätimistä ja läppäreistä, siksi omastani puuttuu suuri osa näppäimistä. Osa on puolittain paikoillaan ja niitä täytyy painaa ohimo pullollaan, että saa kirjaimen oikeaan paikkaan. Se hidastaa kirjoittamista ja on vienyt ilon nauttia vikkelästä kymmensormijärjestelmästäni.
Moskovasta lähtö väsytti, matka oli piiitkä ja Marakatti kantorepussa painava. En kuitenkaan ikävöi sinne juuri nyt yhtään. Kai sen voi ääneenkin sanoa, kiintiöni on aika täynnä. Silti sinne palatessani mulahdan osaani huomaamatta, elän päivän ja toisenkin enkä kohta taas enää ikävöi mihinkään. Niin se vain on.
Ajattelin jossakin vaiheessa kirjoittaa joulusta, mutta kohtahan on jo juhannus.Ympärillä on sattunut ja tapahtunut, osa koskettanut meitä enemmän, osa vähemmän. Pyörittelen mielessäni kirjan kirjoittamista, katsotaan innostaako kotona odottava uusi läppäri pitämään kymmensormijärjestelmän hallussa. Olemme siis Suomessa, taas. Lumen saartamana flunssan kourissa. Päässä surisee, muutenkin kuin pahan poskiontelontulehduksen ansiosta. Tunnen kuinka aivoissa käy käry kun mietin ja pähkäilen. Mitä, en ole itsekään ihan varma. Itseasiassa juuri nyt kerkesin miettiä, että pulkkaan piti käydä ostamassa karhuntalja. Ja sitten korjasin mielessäni, että ei kun lampaantalja, lampaantalja...
Ps. Kiitos kaikista kommenteista joita tippuu blogiin siitäkin huolimatta, että päivitys on välillä niin ja näin. Arvostan kaikkia suuresti.
Pps. Tekstin antamasta vaikutelmasta huolimatta käytimme matkan tekoon myös lentokonetta...en siis raahannut sisulla Marakattia Suomeen pelkällä kantorepulla.
Marakatti on innostunut kännyköistä, kaukosäätimistä ja läppäreistä, siksi omastani puuttuu suuri osa näppäimistä. Osa on puolittain paikoillaan ja niitä täytyy painaa ohimo pullollaan, että saa kirjaimen oikeaan paikkaan. Se hidastaa kirjoittamista ja on vienyt ilon nauttia vikkelästä kymmensormijärjestelmästäni.
Moskovasta lähtö väsytti, matka oli piiitkä ja Marakatti kantorepussa painava. En kuitenkaan ikävöi sinne juuri nyt yhtään. Kai sen voi ääneenkin sanoa, kiintiöni on aika täynnä. Silti sinne palatessani mulahdan osaani huomaamatta, elän päivän ja toisenkin enkä kohta taas enää ikävöi mihinkään. Niin se vain on.
Ajattelin jossakin vaiheessa kirjoittaa joulusta, mutta kohtahan on jo juhannus.Ympärillä on sattunut ja tapahtunut, osa koskettanut meitä enemmän, osa vähemmän. Pyörittelen mielessäni kirjan kirjoittamista, katsotaan innostaako kotona odottava uusi läppäri pitämään kymmensormijärjestelmän hallussa. Olemme siis Suomessa, taas. Lumen saartamana flunssan kourissa. Päässä surisee, muutenkin kuin pahan poskiontelontulehduksen ansiosta. Tunnen kuinka aivoissa käy käry kun mietin ja pähkäilen. Mitä, en ole itsekään ihan varma. Itseasiassa juuri nyt kerkesin miettiä, että pulkkaan piti käydä ostamassa karhuntalja. Ja sitten korjasin mielessäni, että ei kun lampaantalja, lampaantalja...
Ps. Kiitos kaikista kommenteista joita tippuu blogiin siitäkin huolimatta, että päivitys on välillä niin ja näin. Arvostan kaikkia suuresti.
Pps. Tekstin antamasta vaikutelmasta huolimatta käytimme matkan tekoon myös lentokonetta...en siis raahannut sisulla Marakattia Suomeen pelkällä kantorepulla.
