Edellisen postauksen perusteella oli pitkät päiväunet:)
En tiedä onko siellä enää ketään mutta me olemme täällä yhä, mihinkäs me Moskovasta. Aika on mennyt...niin, se on vain mennyt johonkin. Viuh. Tuli syksy, talvi, joulu, pitkä loskainen kevät ja kesä. Vuodenaikojen välissä sain paniikikohtauksia kun tajusin, että vanhenen armottomasti. Ja että me olemme yhä täällä. Ja että tyttäreni kasvaa eikä minulla ole enää vauvaa. Ja että me olemme yhä täällä...
Huomaan, että blogini on jotenkin sou läääst siison, ei hienoja kuvia ja raamitkin näyttävät ihan kapula-aikaisilta. Pitäisi saada paljetteja ja krumeluureja kuvia kehiin.
Ehkä blogin on aika uusiutua. Ehkä alan jakamaan teille onnettomia sisustuvinkkejäni tai postaan heilahtaneita itselaukaisulla otettuja kuvia joissa poseeraan design-mekossa tekokynnet lihapullataikinaan upotettuna. Ehkä jaan viherpeukalovinkkejä aloittaen siitä miten pääsiäisenä koko huusholli haisi kun unohdin raeruohon homehtumaan ikkunalaudalle. Tai ehkä keskityn kehuskelemaan miten nyt jo reilu kaksivuotias Marakatti puhuu neljää kieltä ( kolme on yleisesti tunnettuja, yksi itse keksitty) eikä suostu laittamaan hametta päälleen. Suloinen pellavapääni on rämäpääpoikatyttö.
Ehkä...katsotaan.
En tiedä onko siellä enää ketään mutta me olemme täällä yhä, mihinkäs me Moskovasta. Aika on mennyt...niin, se on vain mennyt johonkin. Viuh. Tuli syksy, talvi, joulu, pitkä loskainen kevät ja kesä. Vuodenaikojen välissä sain paniikikohtauksia kun tajusin, että vanhenen armottomasti. Ja että me olemme yhä täällä. Ja että tyttäreni kasvaa eikä minulla ole enää vauvaa. Ja että me olemme yhä täällä...
Huomaan, että blogini on jotenkin sou läääst siison, ei hienoja kuvia ja raamitkin näyttävät ihan kapula-aikaisilta. Pitäisi saada paljetteja ja krumeluureja kuvia kehiin.
Ehkä blogin on aika uusiutua. Ehkä alan jakamaan teille onnettomia sisustuvinkkejäni tai postaan heilahtaneita itselaukaisulla otettuja kuvia joissa poseeraan design-mekossa tekokynnet lihapullataikinaan upotettuna. Ehkä jaan viherpeukalovinkkejä aloittaen siitä miten pääsiäisenä koko huusholli haisi kun unohdin raeruohon homehtumaan ikkunalaudalle. Tai ehkä keskityn kehuskelemaan miten nyt jo reilu kaksivuotias Marakatti puhuu neljää kieltä ( kolme on yleisesti tunnettuja, yksi itse keksitty) eikä suostu laittamaan hametta päälleen. Suloinen pellavapääni on rämäpääpoikatyttö.
Ehkä...katsotaan.
