lauantai 19. helmikuuta 2011

Pikaiset kuulumiset.

Kaksi ja puoli viikkoa on kulunut ja...

...Marakatti on edelleen ehjä. Kaikki jäsenet tallessa eikä äiti ole kolhinut lastaan kaapin oviin tai muuhunkaan.

...on käynyt selväksi, että synnärillä päivystänyt yökkö ei narrannut todetessaan vuorokauden ikäisestä kääröstä, että "lapsellanne näyttää olevan kova imemisvietti..." Tämä koskee vain tissiä. Tai käsiä huudon keskellä jos tissi on liian hidas. Ilmakin käy ja sitä haukkoeassa Marakatti näyttää ihan verenhimoiselta lepakolta.

...tissit ovat muutenkin tosi kivat. Maidon lisäksi siihen on kiva nojailla tai nukahtaa tai muuten vain hengailla lähettyvillä. Lähettyvillä on käsitteenä hyvin yksiselitteinen; poski tissiä vasten. Vanhempien vakaasta aikomuksesta nukuttaa Marakattia vain omassa sängyssään, on jo tingitty muutaman kerran.

...Marakattia on vaivannut jo puolet elämästään nuha. Räkäiset, olemattomat sieraimet aiheuttavat ahdistusta niin hänelle itselleen kuin vanhemmille. Lääkärissäkin on keretty käydä...

...ja todeta, että pakkasia tai ei niin talvella me ei sitten mennä ollenkaan ulos. Jos kuvittelin, että bodin pukeminen on tuskaa niin mitähän sanaa käyttäisin toppapuvusta ja pään ympäripyörivistä ylisuurista myssyistä.

...Marakatilla on äitinsä unenlahjat. Eli niitä ei oikeastaan ole. Kuka hölmö mainosti, että vastasyntyneet nukkuvat kaksikymmentäkin tuntia vuorokaudessa? Paremminkin viikossa...

...ote ei ole vielä lipsunut vaan päivittäinen suihku ja voiteilla pikaisesti läträily piristää kivasti. Vaatteetkin on tullut kuin vahingossa valittua niin, ettei muutama maitopisara housulla tai puklu rinnuksilla edes näy kovin häiritsevästi. Silmänruokaa isille tarjoaa pehmeä, kurttuinen vatsanahka ja tukevat tukialkkarit, jotka kurovat höllyvää navan seutua kasaan legginsien alle. Makkara nouseekin sievästi sitten kainaloiden alle. Sexi beibi:)

...isi on ihan röytäisyguru. Minun kapeaa olkapäätä vasten ei ole niin kiva röhnöttää vaikka keksin ihan ikioman röyhtäisybiisin kannustamaan Marakattia päästelemään liiat ilmat ulos. Annappa tulla röyhtäisyn...annappa tuuuullaa röyhtäisyyyn...ei koske maaasuaaa, kun ei ole sitä kaaaasuaaaaa. Sävel on hyvin tarttuva, ehkä laulan kappaleen joskus nauhalle.

...tyhmät pakkasennätykset ovat ihan...tyhmiä. Kertaa sata. Jos Suomi ei paistattelisi otsikoissa jo niin kuluneilla pakkasillaan, niin me saataisiin mennä ulos. Tuliterät Q u i n n y t odottavat nurkassa ja äidin kasvot harmaantuvat päivä päivältä. Takapihalla seisominen tissit lapasiin ja kaulaliinaan pakattuina on ihan hoopoa.

...passi on jo tullut. Enää puuttuu se hammasharja.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Marakatti.

Torstai aamusta lähtien minä olen ollut äiti. Yrittänyt ainakin kovasti. Sisäistänyt jo sen, että jos haluaa syödä, tee se hotkimalla. Älä laita kattilaa kiehumaan, mikäli kukaan ei ole muistuttamassa siitä. Älä vaihda vaippaa ensimmäisen turahduksen jälkeen ellet halua hermostuttaa vauvaa jatkuvasti riisumalla haparoivin käsin kymmenillä neppareilla lukittua pienenpientä vaatetta jonka poimuihin pienet raajat juuttuvat kiinni ja joiden oikomisesta hermostuu äitikin. Juuri kun olet tehnyt näin, kuuluu se oikeanlainen pörinä ja Marakatin ilme kertoo, että tämä kannattaa korjata heti pois.

Olen saanut pikakurssin siitä, miltä tuntuu olla huolissaan koko ajan. Miettiä yöllä hengittääkö Marakatti jos on hiljaista tai miksi sängystä kuuluu yninää tai ähinää. Entäs jos hän tukehtuu pukluun tai jostain kaapin uumenista lentääkin mystisesti joku lakana kasvoille. Entäs jos kompastun kun kannan häntä tai jotain pahaa tapahtuu. Olen harkinnut valtavan lasipullon puhaltamista; ahtaisin perheeni sinne ja ihmettelisimme maailman kummallista menoa vaikka äitini kirjahyllystä.

Tämän enempään eivät sormet juuri nyt taivu ja pääkin on vähän sumussa. Palataan asiaan:)