Rahareikä.

Aamutelevision "niksinurkka" on vaarallista katsottavaa kansalle, joka uskoo jo ennestään että jokaisen babushkan sisällä asuu pieni sähkömies ja remonttireiska. Juontaja totesi aamulla, että jokaisen kodin yksi tyypillisimmistä pulmistahan on, kun jostakin sähkölaitteesta, esim. lampusta tai sähkövatkaimesta katkeaa johto ja pistoke jää käteen.

Mutta, ei siinä kuulkaa mitään. Otetaan ensin käteen sakset tai puukko ja nirhitään johdon molemmat päät mukavan tasaisiksi kaikista ylimääräisistä härpäkkeistä mitä sieltä on jäänyt roikkumaan. Sitten ojennetaan käsi kohti kaasujuotinta (tai jotain sen tapaista), joka tietysti löytyy jokaisen tee-se-itse tyypin kaapista ja juotetaan johdon päät takaisin yhteen. Sitten, ihan vaan varmuuden vuoksi, otetaan teippiä ja kiedotaan se juotoksen päälle, jottei vahinko tapahdu ihan heti samasta kohtaa. Avot, sitten vaan pistoke seinään ja testaamaan saiko isoisän neuvostoaikainen pesukone jatkoaikaa vai mummo ilmaiset kiharat.

Hampaaseen vihleksi vähän väliä ilkeästi ja kaamea hammaslääkäri kammo oli pakko selättää marssimalla eurooppalaiselle hammasklinikalle. Kokemus oli lähes miellyttävä. Yksi porasi ja paikkasi, toinen avusti ja kolmas oli varuilta tulkkaamassa ja taputtelemassa jalkoihin, jottei jännitys saisi karkaamaan tuolilta. Tätit arpoivat keskenään oliko maha-asukki tyttö vai poika. Mumisevan vastauksen saatuaan he päättivät, että tytölle pitää ehdottomasti tulla vaaleat hiukset ja siniset silmät. Ynisin, että miehen tummat kikkarat taitavat olla hallitsevammat, mutta tätien mielestä vaaleat ovat kauniimmat, joten ne ehdottomasti tytölle...seuraavaksi alettiin keksimään sitten nimeä.

Hammaslääkärikammo pieneni puoleen tätien löpinöitä kuunnellessa mutta kassalla sydän jätti taas yhden lyönnin väliin. Hampaan paikkaus ja kädestä pitely 325euroa. Toisaalta ihan ymmärrettävää jos joku kotihammaslääkäri päätyy puuduttamaan ikenensä votkalla ja vetämään hampaan irti hohtimilla. Tai ehkä paikallisilla klinikoilla niin tehdäänkin.

Eläimellistä menoa.,

Viime viikkoina uusia tuttavuuksia ovat olleet öinen suonenveto sekä närästys. Jälkimmäistä en ensin edes tunnistanut vaan piti kysellä viisaammilta, mikä tuo polttava tunne ruokatorvessa oikein on. Viimeisimpänä luontoäiti päätti vielä heittää päälle pikkukivan haasteen karvoituksen muodossa. Bikiniraja on ollut oman onnensa nojassa siitä lähtien kun mutu-tuntumalla vetelin myös nahkat nivusista ammeen pohjalle. Rehottakoon, enhän minä sitä siellä uimahallissa edes nää. Mutta nyt sitä on joka puolella. Siis sitä karvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että vatsaan ja rintoihin muodostuu hennosta karvoituksesta ikään kuin joku tuttu kuvio. Risti?

Joku kätilöparka kohtaa siis innokkaan synnytyslaulua* ähisevän ensisynnyttäjän sijaan huutavan ja kiroilevan ilmestyskirjan apinan. Karvainen risti rinnassa herättää varmaan samanlaista julkisuutta kuin jeesus tai mona lisa ilmestyneenä paahtoleipään. Päädyn siis jonkun sivullisen kuvaamana vielä seiskapäivän sivuille. Seitsemänkymmenen seitsemän euron edestä julkisuutta.

Viikko Suomessa hölläsi pinnaa vaikkakin miniä-anoppi päivä kiristi sitä ehkä taas piirun verran. Jotta pinna ei löystyisi venäjälläkään liikaa, sunnuntai tuli vietettyä ostoksilla ikeassa muutaman muun iloisesti ostoksia tekevän perheen kanssa. Edes ostoslista, valmiit hyllypaikat, selkeä ja määrätietoinen eteneminen eivät pelastaneet hikikarpaloilta ja mustelmaisilta nilkoilta. Kaiken lisäksi alkuviikosta ähisten kokoamani häkkisänky on viallinen. Joudumme siis palaamaan takaisin helvettiin.

Olen iloisesti ihmeissäni vatsasta joka viettää ihan omaa elämäänsä muutenkin kuin karvan kasvun merkeissä. On kuin sisälle olisi ruskean navannäköisen läpi tungettu avaruusolio joka tunnustelee uutta asumustaan aikeissa paeta sieltä pinkeän nahkan läpi. Herttaista vaikkakin yöllä jokseenkin häiritsevää.

* Useissa artikkeleissa viitattiin "synnytyslauluun" ja kuvittelin sen oikeasti olevan joku biisi, joka kertoo synnytyksestä ja että sitä kuuntelemalla/laulamalla pääsee fiilikseen kiinni. Etsin cd-levyä netistä ja hyvä etten kysynyt kaupastakin. Sitten kävi ilmi, että se on vaan joku hyminä jossa leuat pitkällä hoetaan aaaaaata ja ooooota samalla kun pukataan pakettia maailmaan. Vähän jo hämmästelinkin miten moinen suoritus on puettu sanoiksi niin, että siitä saa fiksun kuuloisen kappaleen.

Kananugeteista se kaikki sitten lähti.

Heräsimme seitsämän aikaan aamulla ilotulitukseen. Kadut olivat tyhjät ja miliisitkin kuikistelivat taivaalle sen näköisinä, ettei show ehkä ihan tuohon aikaan ollut odotettavissa mutta juhlapäivä mikä juhlapäivä. Venäjäkiintiöni on tällä hetkellä näääääääin täynnä. Yhdentekevät pikkuasiat ovat tökkineet pitkin lokakuuta ja huomasin, että olen vaarallisen lähellä räjähdyspistettä. Tunnen nahoissani, että seuraava venäläinen tumpelo joutuu agressiivisen hyökkäyksen kohteeksi ja niinpä hyppään ex tempore junaan ja viiletän rajan yli hengittelemään raitista ilmaa.

Viimeinen niitti kärsivällisyyden kirstuuni naulattiin sunnuntaina kun yritimme ankean ja laiskan päivän päätteeksi tilata kotiinkuljetuksena kiinalaista. Tai yleensäkin ruokaa. Mitä tahansa syötäväksi kelpaavaa. Puhelinrumban päätteeksi oli selvää, että venäjällä käsite "kotiinkuljetus" kaipaa ehkä hieman tarkennusta. Kymmenestä nettisivuillaan kotiinkuljetusta mainostaneista firmoista kahdeksan oli sitä mieltä, että kyllä kotiinkuljetettuna saa mutta itse pitää noutaa???? Yhdellä oli kotiinkuljetus muttei juuri sinä mainittuna päivänä. Ja yhdellä ruuan tekeminen/tuominen kestäisi vähintään kolme tuntia. Lähin noutotaikkuravintola ei vastannut puhelimeen joten raahauduimme roikkumaan oven kahvaan, turhaan. Paikka oli pistänyt parin viikon sisällä luukut kiinni.

Lähimäkkärin kassalla tärisi hentoinen pojan tumpelo, joka ilmiselvästi pelkäsi että vellova mummomassa tajuaa etuilla kohta tiskin toisellekin puolelle. Piti jankuttaa, toistaa ja korjata. Aloittaa taas alusta, toistaa ja pyytää toistamaan. Tyyppi nyökytteli ja vilkuili kokoajan jonnekin kaakkoon väistellen katsekontaktia kuin ruttoa. Siitä huolimatta kotona huomattiin, että pussista puuttuivat kananugetit. MINUN, NÄLKÄISEN JA HENKISESTI TASAPAINOTTOMAN  HIRVIÖN KANANUGETIT. Edes itku ei tullut. Olin yksinkertaisesti järkyttynyt ja nytkähdin täysin raiteiltani.

Menen vessaan laskemaan sataan ja manaan pöntöllä huohottaen kaikki toimimattomat liikennevalot, tupakkaa silmille puhaltelevat miehen köriläät pikkupikkukäsilaukkuineen, jalkakäytäville nonstoppina räkivät takatukat, käytävän seiniä yötäpäivää epämääräisesti tuhoavat remonttireiskat, makuuhuoneen ikkunan alla puolen vuoden ajan asfalttia vuoronperään poranneet, kaivaneet ja täyttäneet sedät *, suodatinpussien turhan metsästyksen ja tunkeilevat mummot turkeissaan ja paljeteissaan hevon kuuseen.

On pakko päästä hetkeksi pois. Ihan vaan vaikka pariksi päiväksi. Nähdä, että tapahtuu niitä typeryyksiä muuallakin. Ei se ole venäläisten vika. Ummetus, turvotus, pullahtanut napa, suonikohjut ja selluliitti. Siinä on jo viisi syytä miksi niitä nugetteja ei olisi pitänyt unohtaa. Raskaus on muutenkin pistänyt hormoonit ihan uudelle tasolle. Ehdotin itse anoppi-miniä päivää ensi viikolle. Masokisti minä ilmiselvästi kaivaa verta nenästään.

Mikäli blogiin ei kuulu hetkeen päivitystä, olen räjähtänyt atomeiksi. Joko kiukusta tai ummetuksesta.



* Keväästä lähtien makkarin ikkunan alla on tapahtunut öisin jotain todella outoa. Tyypit tulevat ja avaavat saman kohdan suojatien edustalta, poraavat ja sohivat sitä ihan päämäärättömänä, täyttävät ja tasoittavat sen ja aloittavat taas muutaman viikon päästä uudestaan. Unohtuuko asfaltin alle joka kerta jotain vai mikä on? Ei voi käsittää.