keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Eläimellistä menoa.,

Viime viikkoina uusia tuttavuuksia ovat olleet öinen suonenveto sekä närästys. Jälkimmäistä en ensin edes tunnistanut vaan piti kysellä viisaammilta, mikä tuo polttava tunne ruokatorvessa oikein on. Viimeisimpänä luontoäiti päätti vielä heittää päälle pikkukivan haasteen karvoituksen muodossa. Bikiniraja on ollut oman onnensa nojassa siitä lähtien kun mutu-tuntumalla vetelin myös nahkat nivusista ammeen pohjalle. Rehottakoon, enhän minä sitä siellä uimahallissa edes nää. Mutta nyt sitä on joka puolella. Siis sitä karvaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että vatsaan ja rintoihin muodostuu hennosta karvoituksesta ikään kuin joku tuttu kuvio. Risti?

Joku kätilöparka kohtaa siis innokkaan synnytyslaulua* ähisevän ensisynnyttäjän sijaan huutavan ja kiroilevan ilmestyskirjan apinan. Karvainen risti rinnassa herättää varmaan samanlaista julkisuutta kuin jeesus tai mona lisa ilmestyneenä paahtoleipään. Päädyn siis jonkun sivullisen kuvaamana vielä seiskapäivän sivuille. Seitsemänkymmenen seitsemän euron edestä julkisuutta.

Viikko Suomessa hölläsi pinnaa vaikkakin miniä-anoppi päivä kiristi sitä ehkä taas piirun verran. Jotta pinna ei löystyisi venäjälläkään liikaa, sunnuntai tuli vietettyä ostoksilla ikeassa muutaman muun iloisesti ostoksia tekevän perheen kanssa. Edes ostoslista, valmiit hyllypaikat, selkeä ja määrätietoinen eteneminen eivät pelastaneet hikikarpaloilta ja mustelmaisilta nilkoilta. Kaiken lisäksi alkuviikosta ähisten kokoamani häkkisänky on viallinen. Joudumme siis palaamaan takaisin helvettiin.

Olen iloisesti ihmeissäni vatsasta joka viettää ihan omaa elämäänsä muutenkin kuin karvan kasvun merkeissä. On kuin sisälle olisi ruskean navannäköisen läpi tungettu avaruusolio joka tunnustelee uutta asumustaan aikeissa paeta sieltä pinkeän nahkan läpi. Herttaista vaikkakin yöllä jokseenkin häiritsevää.

* Useissa artikkeleissa viitattiin "synnytyslauluun" ja kuvittelin sen oikeasti olevan joku biisi, joka kertoo synnytyksestä ja että sitä kuuntelemalla/laulamalla pääsee fiilikseen kiinni. Etsin cd-levyä netistä ja hyvä etten kysynyt kaupastakin. Sitten kävi ilmi, että se on vaan joku hyminä jossa leuat pitkällä hoetaan aaaaaata ja ooooota samalla kun pukataan pakettia maailmaan. Vähän jo hämmästelinkin miten moinen suoritus on puettu sanoiksi niin, että siitä saa fiksun kuuloisen kappaleen.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta:) Jotkut väittävät että voivat raskaana ollessaan paremmin kuin koskaan jne. En usko tätä.. omat kokemukset aivan toista maata. Tossa ristissä kyllä häviän.. vähän siistiä! Miks mulle ei tullut tollaista? Onko sulla sellainen viiva sun navan ja p...n välissä?
    Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
  2. Ei vaan se viiva lähtee navasta ylöspäin:) Ja kasvaa karvaa...minäkin kuvittelin, että kuuluisin siihen hehkeään porukkaan joka kehuu kuinka upeaa on olla raskaana ja kuinka hehkuva olo onkaan...just joo:)

    VastaaPoista
  3. Oi mä olin kans karvainen kuin apina, p***u haisi omaan nenään kuselle koko ajan, samoin kainalot hielle, suonenvetoa oli vähän väliä, häpyliitoskivut olivat .. hmm.. mielenkiintoiset ja kaikenhuipuksi synnytyksen jälkeen persiistä kurkkas rypäleterttu. Eli hehkeetä oli, mutta muuten kivaa :)
    Itse asiassa en kahdesta seuraavasta raskaudesta kiinnittäny noihin enää edes huomiota. Tai en ainakaan muista.

    Voi hyvin kaikesta huolimatta!!

    VastaaPoista
  4. Auts, nauratti niin että meinasi lirahtaa housuun. Enpä asiaa ihan noin suorasti ilennyt ilmaista, mutta näköjään kaikki on ihan normaalia:)Lähtikö karvat muuten synnytyksen jälkeen pois vai tarvitseeko pelätä, että karvainen risti koristaa rintaa vielä bikineissäkin? Siis jos koskaan ikinä enää bikineitä voi päällensä laittaa...

    VastaaPoista