Jos Venäjällä asumisessa olikin omat haasteensa aikana ennen Marakattia, ovat ne nyt saaneet ihan uudet mittasuhteet. Parissa päivässä on käynyt ilmi, etteivät minun hormoonihuuruiset pelkoni suinkaan olleet turhia vaan täällä sitä nyt kökötetään, neljän seinän sisällä. Niin kauan, että joku tulee hakemaan. Ja jos joku tulisikin, niin visusti pysytellään samalla puolen katua. Alitse ei ole asiaa ilman isompaa körilästä, joka jaksaa kantaa vaunut sekä tuuppia portaissa tungosta edestä pois.
Meillä on lievästi sanottuna ahdasta. Mukana matkusti seitsämän kollia tavaraa, jotka on nyt ripoteltu pitkin asuntoa. Poissaollessani oli saapunut myös yli vuosi sitten tilattu pöytä ja rekallinen astioita. Nyt en oikeastaan edes ymmärrä mihin niitä kuvittelin tarvitsevani sillä en ole kerennyt edes katsoa mitä tuli tilattua. Leivän voi syödä seisaaltaan ilman lautastakin.
Marakatti on torkkuva vauva, eikä kuluta päiväänsä nukkumalla tunteja tai edes tuntia pidempään yhtäjaksoisesti. Nukkuisi jos nukkuisin tissi paljaana hänen vieressään, mutta en viitsi. Haluan tehdä muutakin. Onko oikeasti olemassa vauvoja, jotka vain lasketaan omaan sänkyynsä ja siellä nukkuvat. Pitkään.
Meillä on käynnissä projekti huvituti, tosin ilman minkäänlaista menestystä tähän saakka. Lääkäri kehotti opettamaan Marakatin tutiin, jotta refluksi-taudista kärsivä tyttö saisi purettua imemisviettiään muuhunkin kuin tissiin. Varsinkin iltaisin.Tällä hetkellä meillä on kahdeksan eri mallia, yksikään ei pysy suussa sekunnin murto-osaa pidempään. Osa ei ole edes päässyt suuhun saakka. Vinkkejä??
Ikävöin Suomesta perhettä, vadelmakiisseliä jonka merkkiä en muista, jacky-makupaloja, jalkakäytäviä ja elämän helppoutta. Silti on ihana olla kotona. Luonnollista. Ihan kuin en poissa olisi ollutkaan. Ihan kuin ennen. Ja ei kuitenkaan.
Uskotteko, että osa tavaroista on edelleen purkamatta. Kolmatta päivää jo. Lattialla. Sikinsokin. Eikä tunnu missään. Tärkeämpää on ottaa Marakatti kainaloon ja köllähtää seurustelemaan sängylle, johon paistaa parvekkeen ovista ihanasti aurinko.
Meillä on lievästi sanottuna ahdasta. Mukana matkusti seitsämän kollia tavaraa, jotka on nyt ripoteltu pitkin asuntoa. Poissaollessani oli saapunut myös yli vuosi sitten tilattu pöytä ja rekallinen astioita. Nyt en oikeastaan edes ymmärrä mihin niitä kuvittelin tarvitsevani sillä en ole kerennyt edes katsoa mitä tuli tilattua. Leivän voi syödä seisaaltaan ilman lautastakin.
Marakatti on torkkuva vauva, eikä kuluta päiväänsä nukkumalla tunteja tai edes tuntia pidempään yhtäjaksoisesti. Nukkuisi jos nukkuisin tissi paljaana hänen vieressään, mutta en viitsi. Haluan tehdä muutakin. Onko oikeasti olemassa vauvoja, jotka vain lasketaan omaan sänkyynsä ja siellä nukkuvat. Pitkään.
Meillä on käynnissä projekti huvituti, tosin ilman minkäänlaista menestystä tähän saakka. Lääkäri kehotti opettamaan Marakatin tutiin, jotta refluksi-taudista kärsivä tyttö saisi purettua imemisviettiään muuhunkin kuin tissiin. Varsinkin iltaisin.Tällä hetkellä meillä on kahdeksan eri mallia, yksikään ei pysy suussa sekunnin murto-osaa pidempään. Osa ei ole edes päässyt suuhun saakka. Vinkkejä??
Ikävöin Suomesta perhettä, vadelmakiisseliä jonka merkkiä en muista, jacky-makupaloja, jalkakäytäviä ja elämän helppoutta. Silti on ihana olla kotona. Luonnollista. Ihan kuin en poissa olisi ollutkaan. Ihan kuin ennen. Ja ei kuitenkaan.
Uskotteko, että osa tavaroista on edelleen purkamatta. Kolmatta päivää jo. Lattialla. Sikinsokin. Eikä tunnu missään. Tärkeämpää on ottaa Marakatti kainaloon ja köllähtää seurustelemaan sängylle, johon paistaa parvekkeen ovista ihanasti aurinko.
Ihanaa, etta olette paasseet kotiin:)
VastaaPoistaAi on marakatilla refluksivaivaa:(
Meidan ykkønen ei syønyt tuttia, kakkonen pakotettiin:) Mutta kaikki vauvat eivat kai syø. Veljen vaimolle oli sanottu juuri Suomessa sairaalassa, ettei ole hyvaksi etta vauvalle antaa tutin.. eivat antaneet eika se sita ole myøhemminkaan huolinut. En osaa neuvoa. Muuta kuin etta kokeilkaa eri malleja ja aina silloin talløin.. jos se joku paiva kelpaisi:)
Miten te saitte kakkosen pakotettua, meillä ei tepsi yhtään mikään?? Tutteja on jo kauhea valikoima...toisaalta meillä pitää refluksin vuoksi aloittaa kiinteät jo kolmekuisena eli vajaan kolmen viikon päästä. Ehkä sitten tississä vanuminen jää vähemmälle, eikä tutia tarvitse edes opettaa.
VastaaPoistaMinä pakotin kaikki kolme tutille. Joka välissä tutti oli käsissäni ja tissi vaihtui tuttiin tosi ovelasti vauvan huomaamatta :D :D
VastaaPoistaTutti on parempi kuin peukalon imememinen tai kuten lähipiirissäni yksi 1-vee syö unirättiä, sellaista puuvillarättiä, joita tulee äitiyspakkauksesta, mikä sen nimi nyt on? Mutta siis kun syö sitä, niin joku kerta vielä tukehtuu siihen.... sitä minä ainakin pelkäisin!
1-veenä olen kaikilta kolmelta ottanut tutin pois ilman ongelmia.
Minkämoinen se refluksivaiva on, meneekö ohi itellään??
Olin ihan unohtanut lukea tätä minun suosikkiblogia pitkäksi aikaa :) Tai siis viimeksi olen lukenut sitä vanhaa Naatuksa-blogia.
VastaaPoistaTiedän luullakseni lähes kaiken uniongelmaisesta tuttivihaajasta, oman kokemuksen perusteella :( Refluksista ei onneksi ole kokemusta.
Tuttiin pakotus kävi meillä niin, että pidin vaan kädellä kiinni tutista ja tungin sitä suuhun, ja siitä se pikku hiljaa oppi tuttia syömään. Auttoi että tutti oli isompi (no varmaan itse olette jo kokeilleet kaikki mallit), luin jostain, että paikka, joka laukaisee imurefleksin, on vähän syvemmällä kitalaessa. Nyt kun poika on 2 v, onkin seuraava ongelma tutin vierottaminen, mutta sitä ei kannata etukäteen murehtia :)
Mitä tulee siihen uniongelmaan... Mie valitsin sen tissi paljaana vieressä roikkumisen :( Se oli ainoa keino, jolla sain pojan nukkumaan... Lisäksi se heräsi koko yön läpi vähintään kahden tunnin välein yksivuotiaaksi asti. Siis vähintään kahden tunnin välein, pahimmillaan puolen tunnin välein. Ei nukkunut paikallaan olevissa vaunuissa, ja yleensä ottaen suostui vaunuihin vasta yli puoli vuotiaana, kun sai laittaa selkänojaa ylemmäs.
Vielä puolitoistavuotiaana pisin pätkä, mitä se yhteen menoon oli ikinä nukkunut oli n. 3 tuntia. Nyt on päästy siihen onnelliseen tilanteeseen, että se herää enää n. pari kertaa yössä.
Että tsemppiä vaan kovasti, vaikka en tiedä, kuulostiko kirjoitus yhtään siltä! :)
P.s. En muista ikinä nähneeni Moskovan kaduilla lastenvaunuja :)) Joten tsemppiä sillekin saralle :)
Refluksin pitäisi mennä ohi ja lääkkeet helpottavat vaivaa. Se on lähinnä epämukava, sillä maito seilaa ruokatorvessa ja Marakattia tuppaa oksettamaan, nikotuttamaan ja nieleksyttämään (? ei taida olla sana...) jatkuvasti. Kotikonsteina sängynpääty on nostettu koholle ja ruokailuvälit pitäisi olla jokusen tunnin...joka ei meillä kyllä toimi ollenkaan!
VastaaPoistaJa Suvi...kyllä,annoin minäkin periksi kun tajusin, että tyttö jatkaa raekuuron keskeyttämiä uniaan sisällä jos minä hengaan vieressä ja hän saa pitää tissiä tuttinaan. Niinpä katsoin netistä pari leffaa ja Marakatti sai päikkärinsä:)