Erään ajanjakson loppu.

Kaksiomme tyylisuuntana on viime kuukaudet ollut jonkinsortin feng hui!...Kaukana tasapainosta, rauhallisuudesta ja kotilieden keskiaukeamalta. Verhojen poimuista pilkotti viikkokausia musta pyörylä ja kesti hetken ennenkuin tajusin, että siellä olivat säilytyspussissaan minun olkaimettomat rintaliivit. Ne sellaiset broikkufileiden näköiset joita joku vuosi sitten mainostettiin biletoppien seuraksi. Miksi tai miten ne siellä olivat, en tiedä. Rinuleille on kuitenkin luvassa järkevämpi säilytyspaikka sillä muutamme piakkoin.

Tosin ei niillä enää käyttökään ole. Rinnat muistuttavat kalpeita litteitä kanaviipaleita jo ihan itsessään.

Heitän iloiset hyvästit asunnolle, joka todisti monia hauskoja iltoja ystävien kanssa, hulvattomia kekkereitä isollakin porukalla, pallogrillin savun parvekkeella keskellä pahinta liikenneruuhkaa ja kakofonista meteliä sekä Marakatin ensimmäisen yön Moskovassa. Nyt on aika siirtyä tuijottelemaan vähän rauhallisempaa maisemaa ja kärventää takkamakkaraa olohuoneessa talvi-iltoina.

Moni asia on tämän vuoden aikana muuttunut, erilailla kuin ennen. Ihan kuin uusi ajanjakso Moskovassa. Rakkaat ystävät ja naapurit ovat muilla mailla, Marakatti on tullut jäädäkseen, mies aloittanut uuden uran. Miksei siis uusi kotikin, vaatehuone ja uusi järjestys. Ja uusi vuosi ja uusi minä:)