maanantai 20. syyskuuta 2010

Moderni taide ja pitsataikina käyvät myös kidutusvälineistä.

Viime viikolla vaivana oli pitkästä aikaa ikävä ja tylsä jumputus jossakin niskan ja pään välimaastossa. Koska migreenilääkkeiden kyllästämä elimistö lähinnä nauraa panadolille, menin nukkumaan jäinen geelipussi niskan alla. Aivot turruttava kylmyys kun auttaa torkahtelemaan edes hetkellisesti.
Vinkkinä kaikille vastaavasta vaivasta kärsiville, ettei kannata päänsärky-unitokkurassa vaihtaa sulanutta pussia pakkasesta ihan mihin sattuu. Aamulla voi herätä avattu, sulanut karhunvatukkapussi sisältöineen tyynyllä, korvassa, hiuksissa, joka puolella. Sotku on kuin kauhuleffasta ja lakanoihin jää väkisinkin todistusaineistoa.

Viikonloppuna oli vuorossa Romeo&Julia teatterin ja musikaalin välimuotona, nykyaikaistettuna versiona. Salissa oli pienehkö lava keskellä ja penkkirivit ympäröivät sitä joka suunnalta, sinällään ihan kiva ja lämmin tunnelma. Mikäli juoni ei olisi ollut tuttu, olisin ollut kuitenkin ehkä vielä hiukan enemmän pihalla. Sanailu venäjäksi ei auennut enkä oikein ymmärtänyt mitä esimerkiksi lavalle jatkuvasti viskellyillä kivillä yritettiin viestittää. Lopussa luulin, että tässä versiossa Romeo kivitetään kuoliaaksi. Kaiken lisäksi esiintyjä polttivat oikeasti lavalla, mikä ärsytti ihan helvetisti. Olisivat sitten juoneet sitä viiniäkin oikeasti eivätkä täyttäneet lasejakin kivillä.

Puolentoista tunnin aikana yleisöä alkoi valumaan salista kesken esityksen ja pienessä tilassa lavan edestä korkkarit kopisten poistuneet katsoja saivat ärsyyntymään yhden jos toisenkin. Arvelin, ettei niin mahdotonta ole varmaan odottaa näytelmän loppua vaikka se aikamoista soopaa olikin...mutta sehän ei siis vielä loppunutkaan vaan puolentoista tunnin jälkeen tuli vasta tauko. Väliajan jälkeen istuminen oli pelkkää kidutusta. Koko näytelmä oli pelkkää kidutusta. Se kesti ja kesti ja kolmen tunnin kohdalla tuntui, että revin hiukset päästä. Tyypit puhuivat välillä englantia epämääräisesti ääntäen ja kuulosti ihan kuin he olisivat huudelleet toisilleen: "haluatteko oravan, haluatteko oravan?"

Kolme ja puoli tuntia. Viimeiset parikymmentä minuuttia nauroin orava-jutulle hervottomasti ja mietin taktiikkaa päästä viidennestä kerroksesta mahdollisimman nopeasti karkuun. Moni muukin varmaan kävi läpi pakoreittejä ja varauloskäyntejä encoren pelossa. Kulttuuripläjäys aiheutti ahdistusta vielä pitkään ja ajattelin, että ehkä teen ihmisille palveluksen jos menen ennen seuraavan näytöksen alkua teatterin ovelle ja huudan, että paetkaa nyt ja äkkiä!
Vuosisadan rakkaustarinasta saatiin aikaan yllättävän tehokas kidutusväline.

Viikonloppuna oli tarkoitus kulttuurin lisäksi nauttia myös kodinhengettären tekemää pitsaa. Stockalta löytynyt ameriikan ihme eli valmis sekoitus pohjaa varten johon lisätään kuumaa vettä vaan...helppoa ja nopeaa. Ensinnäkin mikä hel***** mitta on cup? Meillä ainakin on kaapissa vaikka minkä kokoista kuppia ja kuitenkin sitten pussin kyljessä on kuva kannusta. Wikipedia tietää kertoa, että kyse on amerikkalaisten kotirouvien yleisesti käyttämä mitta, joka vastaa noin kuuttatoista ruokalusikkaa. Liritän jauhojen sekaan vettä lusikalla enkä totisesti näytä miltään röyhelöessukotirouvalta joka taikoo pulleat muffinit hymyssä suin.

Taikina on kuin hubbabubbaa ja tarttuu leivinpaperiin joka tarttuu käsiin. Yritän kaapia taikinaa takaisin kulhoon sillä seurauksella, että siellä on hitunen taikinaa ja loput leivinpaperia. Roskiin. Uudestaan. Enemmän vettä. Enemmän jauhoja. Sama per***** purukumi tarttuu käsiin ja joka paikkaan enkä saa sitä irti. Lopulta liiskaan sen jämät pellille lusikalla ja peittelen täytteillä. Tähän kaikkeen sekä keittiön siivoamiseen meni koko ilta. Mies ymmärsi olla lähes kommentoimatta. Pitsa maistui märiltä jauhoilta. Se riekale siis, mikä irtosi pelliltä.
Teen taikinan seuraavan kerran suosiolla itse, siihen meni viimeksi puolet vähemmän aikaa kuin tuohon muka-helpon seoksen kanssa tappeluun. Sitäpaitsi leipojan sieluni sai vakavan kolhun. Tästäkin.

Miten tähän muuten liitetään kuvia? Siis ei valokuvia omista tiedostoista vaan jotain muuta? Siirtyykö valitulta nettisivulta kaikki kuvat vai voiko sieltä valita yhden ja miksei vaan voi kopioida ja liittää? En osaa tätäkään.

8 kommenttia:

  1. Mulla on samanlaisia tuskaisia kokemuksia venäläisestä baletista. Se pentele ei loppunut sitten millään ja taukoja oli ainakin kiljoona. Ja joka välissä taputettiin.

    (Jos haluu lisätä netistä kuvia niin kantsii tallentaa ne ensin omalle koneelle, muuten niistä voi tulla ties minkä kokoisia)

    VastaaPoista
  2. mutta baletissa on ainakin hyvä musiikki, yleensä? mä kuuntelen phkinänsärkijää ja joutsenlampea aina silloin tällöin. Tosin ihan klassisina versioina, en sitten tiedä miltä ne moderneina kuulostais! :)

    mulla ainakin onnistuu helposti kuvien lisääminen netistä: ensin kaksoisklikkaat kuvaa ja klikkaat "copy image location" tai sitten googlen kuvahaussa klikkaat kuvaa niin kauan että siinä sivulla on pelkkä kuva ja sitten kopioit osoitteen.
    blogissa sitten klikkaat kuvan lisäystä ja klikkaat "verkko-osoite (URL)" ja pastetat siihen sen kopioidun sijainnin tai osoitteen. Sen jälkeen blogger kysyy myös minkä kokoisen kuvan haluat laittaa, alkuperäinen-pieni-keskikoinen-suuri ovat vaihtoehdot musitaakseni. Eli vaikka alkuperäinen oliskin tosi iso, siitä ei tartte ottaa kun sopivankokoinen blogiin.
    Copyrightit on sitten asia erikseen.

    Mutta mun mielestä näin on paljon helpompaa kuin tallentaa omalle koneelle, koska pitäähän se koneelle tallennettu versiokin pienentää sopivan kokoiseksi. :)

    VastaaPoista
  3. Jenkkien cup on 2,4dl jos sulta desi löytyy. Brittien cup on kai hieman enemmän (2,8?). Liian löysä taikina viittaisi liian vähään jauhoa, rasvaa lisäämällä taikina lakkaa tarttumasta ellei sitten ole aivan liian vähän jauhoja. :D

    VastaaPoista
  4. Oletkin saanut jo asiallisia kommentteja ja neuvoja :) <3 Minä kiitän sitten vain nauruista.. sori :)
    Itse en mihinkään ooppera-/teatteri-/kulttuuripläjäysviritelmään edes suunnittelisi meneväni.. sen verran urpo ole. Ja tuo pitsa.. en olisi jaksanut tehdä edes mainostetusta "helposta" tee-se-itse-taikinasta, vaan olisin kipittänyt Kotipitsaan.. :/
    Joten naurut tulee lopulta omaan nilkkaan, mutta mikäs sen mukavampaa <3

    VastaaPoista
  5. Jospa se on sittenkin Shakespeare, eikä venäläinen tulkinta, mikä hommassa oli vialla. (Epäkultturelli näkemys, tiedetään...) Olin muutama vuosi sitten Helsingissä (Kansallisteatterissa muistaakseni) katsomassa Kuningas Learin jollakin tavalla modernisoitua versiota. Oli tajuttoman pitkä ja tylsä, ja sieltäkin ihmiset lähtivät kesken pois. Useimmat tosin "sivistyneesti" väliajalla, mutta jotkut taisivat käyttää istuimensa sijaintia lähellä ovea hyväkseen.
    Saat täyden sympatiani!

    VastaaPoista
  6. Ei naurata, ei yhtään (vaikka naurattaakin) - osaat kyllä tuon kerronnan niin mainiosti! Ja nyt mulla on pelko perseessä (meinasin kirjoittaa palko perseessä...) kun olen menossa lauantaina katsomaan Joutsenlampea, joka alkaa klo 19 - jos se kestääkin VIIS tuntia vaikka! APUA. En nyt niin paljoa baletista tykkää...

    Mä saan kuvia kopsattua ihan niin, että menen kuvan päälle, klikkaan oikealla ja tulee valikko copy picture ja sitten vaan ctrl V se oikeaan kohtaan. Vuodatuksessa siis onnistuu noin, en tiedä onnistuuko blogspotissa.

    Voi hyvin masusi kanssa!!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkeistä, täytyy soveltaa niitä seuraavan kerran niin kuvien liittämisessä kuin leivonnassakin!!

    Tästä esityksestä ei voi kyllä kehua edes sitä musiikkia, joka yleensä on vaikuttavaa. Mutta onneksi tässä viikkojen vieriessä traumoista on toivuttu ja ehkä suuntaamme seuraavaksi johonkin vähemmän moderniin...tai torille leffojen ostoon!

    VastaaPoista
  8. Voi sinullakin noita hedareita. Mulla oli kanssa kummankin raskauden aikana ja joku Panadol... joopa joo.
    Voimia!!

    VastaaPoista